close

kun nukuin viilsit kieleni auki painaen minut unohduksiin
B-galleria, Turku 7/2026 – 8/2026

Katariina Yli-Malmi’s exhibition Kun nukuin viilsit kieleni auki painaen minut unohduksiin explores the materiality and bodily dimensions of existence. The exhibition traces the connection between human existence and both the surrounding world and the movement of planetary matter.
Yli-Malmi names contemplations on the interface of the human body as the starting point of the exhibition. She asks Can the body melt into the ocean to become part of its waters? Is an unknown plant made of the
same materials as the human body? When a body touches another, can they mend together? How about fear – the thought, a feeling or an emotion – of the limits of human life, can that impact the existence of a body?

Yli-Malmi’s printing methods, her investigations into colours and light blending on the printing surface, and the sensations and textures the materials communicate, offer an opportunity to meditate on the ideas of adherence and connectivity.

Yli-Malmi’s art practice consists of photography, serigraphy, sculpture and text. In this exhibition, she uses silkscreen printing, Risograph printing and sculptural structures. She utilises screen printing, a method typically used to produce exact replicas, to create unique, coincidental and even painterly prints. Her Risograph works celebrate the limited printing size. The Risograph-printed photographs are cut into pieces, and the final artwork is compiled only during the installation builds. The artworks' presence in the gallery space is guided by the materiality of the sculptural elements: metal pieces and wooden structures gently connecting to the light and sheer prints, creating a balanced whole.

The exhibition text in Finnish
Katariina Yli-Malmi: Kun nukuin viilsit kieleni auki painaen minut unohduksiin

Putoaminen, nousuvesi, suomuja kasvavat jalat

Etenen kuin unessa. Pysähdyn. Eteen, oikea, vasen, olan yli taakse, oikea, vasen. Mitään ei näy kun nukun, olen unta ja sinä viillät kieleni auki. Minä unohdun. Painava aines kerääntyy vatsan rintakehän olkapäiden kurkun ja leuan läpi ohimoille asti. Päänahkaan kovertuneesta aukosta sataa kultaisia säikeitä, tihkuu sisältäni ulos, ahdistaa pohjoistuulen nurkkaan, häiritsee rantatuulen hiekka, jähmettää minutkin sisäpuolelleen, kääntää ulkokuoren sisään

savea kurkunpäässä

joustamaton mustan, sen läpi kohti pohjaa

peittävät piikikkäät nielijät

eikä sitä voi pysäyttää,
kun myrkyllinen aurinko nousee horisonteista viimeisimmässä.

:::

Katariina Yli-Malmin näyttely Kun nukuin viilsit kieleni auki painaen minut unohduksiin pohtii olemassaoloa sen ruumiillisista ja materiaalisista lähtökohdista käsin. Näyttely jäljittää ihmiselämän suhdetta ympäröivään maailmaan ja planetaarisen materian liikkeeseen. Inspiraationa teoksille on toiminut pohdinta ihmisruumiin rajapinnoista: voiko ruumis sulaa osaksi valtamerten vesiä, koostuuko tunnistamaton kasvi samoista aineksista kuin ihmisruumis, voiko toisen ruumiin koskettaminen yhdistää sen ensimmäiseen? Entä pelko, ajatus tai tunne ihmiselämän rajallisuudesta, voiko se vaikuttaa ruumiin fyysiseen olomuotoon?

Näyttely koostuu silkkipainolla ja Risograph-painotekniikalla vedostetuista valokuvateoksia ja niiden ympärille asennetuista rakenteista. Yli-Malmin käyttää silkkipainoa tavalla, jossa tyypillisesti täsmälliseen toisintamiseen käytetty menetelmä tuottaa ainutkertaisia, sattumanvaraisia ja maalauksellisia vedoksia. Risograph-painetuissa teoksissa tulostuslaitteen rajattu painokoko toimii teosten lähtökohtana; valokuva on pilkottu osiin ja valmis teos muotoutuu vasta kun osat yhdistetään toisiinsa ripustuksessa. Teoksissa käytetyt materiaalit ohjaavat kokonaisuuden asettumista näyttelytilaan; metalli yhdistyy kevyisiin ja läpikuultaviin kuvavedoksiin luoden tasapainoisen tunnun kokonaisuudesta.